Kirkon tarina

Historia ja arkkitehtuuri

Helsingin tuomiokirkko on osa arkkitehti Carl Ludvig Engelin ja kaavoittaja Johan Albrecht Ehrenströmin suunnittelemaa Helsingin empirekeskustaa. Uusklassismia edustavan kirkon suunnitteli Engel, jonka työtä jatkoi hänen kuolemansa jälkeen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann. Empirekeskustan rakennustöiden alettua Senaatintorilta purettiin vuonna 1727 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko. Ulrika Eleonoran kirkon kello on nykyään Tuomiokirkon keskitornissa.

Tuomiokirkon ensimmäiset luonnokset valmistuivat jo vuonna 1818, mutta kirkko vihittiin vasta 1852. Se sai nimekseen Nikolainkirkko rakennushankkeen aloittaneen Venäjän tsaari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen nimeksi tuli Suurkirkko. Helsingin hiippakunta perustettiin vuonna 1959, ja silloin nimi muuttui Helsingin tuomiokirkoksi.

Kirkko on muodoltaan tasavartinen risti. Päätykolmioita kannattelee kuusi korinttilaista pylvästä. Julkisivuja jäsentävät samaan pylväsjärjestelmään kuuluvat pilasterit. Ulkoseinää koristavat tuntemattomaksi jääneen tekijän Kristuksen elämästä kertovat reliefit, ja pääoven yläpuolelle on kirjoitettu hepreaksi Jahve, Jumala. Katon kaksitoista apostolia muodostavat yhden maailman suurimmista yhtenäisistä sinkkiveistoskokoelmista. Tuomiokirkon keskikupoli nousee yli kahdeksaankymmeneen metriin merenpinnasta.

Kirkon edustalla, yliopiston ja valtioneuvoston reunustaman Senaatintorin laidalla, oli vielä ennen Engelin kuolemaa luonnonkivimuuriin sovitettu päävartiorakennus. Nikolai I:n määräyksestä se korvattiin 60 metriä leveällä portaikolla.

Kirkon tornit

Engelin kuoleman jälkeen kirkkoon lisättiin Lohrmannin suunnittelemat neljä kulmatornia sekä korkeiden pääportaiden sivuille terassipaviljongit. Länsipaviljonki on Tuomiokirkon kellotapuli, joka nykyisin on seurakunnan toimitila. Kirkonkellot ovat Tapulin ylimmässä kerroksessa, ja niitä soitetaan aina kirkon tilaisuuksien yhteydessä. Itäisestä paviljongista tuli kappeli.

Apostolipatsaat

Tuomiokirkon katolta kaupungin vilskettä seuraavat kahdentoista apostolin patsaat. Apostolit olivat Jeesuksen lähimmät oppilaat ja heidän nimensä olivat Pietari, Tuomas, Simon, Jaakob vanhempi ja nuorempi, Paavali, Andreas, Filippus, Taddeus, Johannes, Matteus ja Bartolomeus.

Patsaat päätettiin lisätä Tuomiokirkon katolle arkkitehti Engelin kuoleman jälkeen. Kirkonrakennuskomitea oli nimittäin todennut, että kirkon keskustornin ja runkohuoneen välillä on epäsuhta. Komitea ehdotti, että tilannetta kohennettaisiin apostoliveistoksilla. Pietarista määrättiin, että veistokset sijoitetaan pylväiden yläpuolelle päätykolmioihin. Samaa tapaa käytettiin antiikin ja renessanssin arkkitehtuurissa.

Veistokset tilattiin Berliinistä kuvanveistäjä, akateemikko August Wredowilta. Hän lupasi tehdä kuusi patsasta, mutta loppujen lopuksi teki vain neljä (Andreas, Filippus, Taddeus ja Johannes). Loput patsaista tilattiin nuorelta berliiniläiseltä kuvanveistäjältä, Hermann Schvievelbeinilta (Pietari, Tuomas, Simon, Jaakobit ja Paavali). Gustav Bläser teki yhden apostolipatsaan (Matteus), samoin Heinrichs Berges (Bartolomeus). Veistokset valettiin sinkkiin Berliinissä ja ne tuotiin Suomeen kolmessa erässä vuosina 1847-48. Paikoilleen ne sijoitettiin ilmeisesti vuonna 1850.

Reformaattoripatsaat

Tuomiokirkon kirkkosalissa on reformaattori Martti Lutherin (1483–1546) ja hänen työtoverinsa Philip Melanchthonin (1497–1560) sekä Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricolan (n. 1510–1557) patsaat. Ne muistuttavat kirkkovieraita luterilaisen kirkon historiasta.

Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti kunnioittaa uskonpuhdistaja Martin Lutherin syntymän 400-vuotisjuhlaa tilaamalla Nikolainkirkkoon uskonpuhdistajien patsaat. Kirkkoneuvosto tilasi kipsikopiot Lutherin ja Philipp Melanchtonin hahmoista Wormsin Luther-monumentista, jonka on tehnyt Ernst Rietschel. Kipsikopiot hankittiin Berliinistä ja teokset suurennettiin Pariisissa. Mittausvirheen vuoksi patsaat jäivät aiottua pienemmiksi, mutta kuvanveistäjä Karl Magnus von Wright korjasi tilanteen tekemällä patsaille jalustat.

Suomen uskonpuhdistajan Mikael Agricolan patsaasta järjestetyn kilpailun voitti kuvanveistäjä Ville Vallgren vuonna 1886.

Urut

Musiikki on olennainen osa kirkon ydintoimintaa. Urut ovat läntisessä kristillisessä kirkossa virsien ja liturgian tärkein säestyssoitin.

Tuomiokirkon ensimmäiset urut rakensi saksalainen E.F. Walcker ja niiden julkisivun piirsi Lohrmann. Vaikka ensimmäinen urkukonsertti pidettiin jo maaliskuussa 1847, soitin otettiin käyttöön vasta 1850.

Nykyiset pääurut valmisti tanskalainen Marcussen & Son (1967, 57 äänikertaa) ja kuoriurut (2006, 12 äänikertaa) ruotsalainen Åkerman & Lund. Kryptan urut (2006, 16+1 äänikertaa) ovat Martti Porthanin käsialaa.

Alttari ja saarnatuoli

Alttari sijaitsee kirkon etuosassa eli kuorissa. Alttarilta johdetaan jumalanpalvelusta, ja seurakunta kokoontuu alttarin ääreen viettämään Jeesuksen asettamaa ehtoollista, joka on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista eli pyhistä toimituksista. Myös evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen sakramentti, kaste, näkyy kuorissa: alttarikaiteen edessä on valkoinen, jalallinen kastemalja.

Tuomiokirkossa katse kiinnittyy vaikuttavaan alttaritauluun sekä sen molemmilla puolilla oleviin enkelipatsaisiin. Tuomiokirkon alttaritaulu kuvaa Jeesuksen hautaamista ennen ylösnousemusta. Taulun lahjoitti tsaari Nikolai I ja sen maalasi baltiansaksalainen, Pietarissa hovimaalarina toiminut akateemikko Timeon Karl von Neff (1805–1876).

Taulu on kiinnitetty korinttilaisten pilasterien ja päätykolmion muodostamaan klassisistiseen kehykseen. Kolmion sisällä oli alun perin Jeesuksen sovitustyön merkitystä kuvaava teksti: För våra synders skull utgifven. (Syntiemme tähden uhrattu.) Kolmion alapuolella on neljä laakeriseppelettä, joka symboloivat Raamatun neljää evankelistaa - Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kaksi pientä enkelireliefiä kuvaavat luterilaisen jumalanpalveluksen peruselementtejä, jotka ovat sana ja sävel.

Tuomiokirkon puinen, kipsimarmorilla päällystetty saarnatuoli on tehty Engelin piirustusten mukaan vuonna 1849. Sen päällä oleva katos julistaa Jumalan kuninkuutta. Kuorialueen oikeassa reunassa on lisäksi lukupulpetti.